Lainan sijaan luottamusta?
Koronavirus uhkaa tehdä rumaa jälkeä monilla toimialoilla. Erityisesti pk-yritykset ovat vaikeuksissa.
Hätä vaatii luovia ratkaisuja. Ekonomistit meillä ja maailmalla ovat melko yksimielisiä siitä, että mitä nopeammin ja massiivisemmin, sen parempi. Esimerkiksi Yhdysvalloissa pohditaan vakavasti setelielvytystä eli käteisen jakamista suoraan kansalaisille. New York Timesin mukaan harkinnassa on tällä hetkellä kokonaisuudessaan eurooppalaisesti ilmaistuna biljoonan dollarin elvytysruiske (amerikkalaiset puhuvat triljoonasta, mutta sama asia eli 12 nollaa ykkösen perässä [päivitys: 26.3. summa on noussut 2 biljoonaan]). Ruotsissa on rakenteilla noin 27 miljardin euron apupaketti, kun taas Tanska on luvannut kattaa 75 prosenttia niiden työntekijöiden palkoista, jotka ovat vaarassa joutua irtisanotuiksi koronan vuoksi (HS 18.3.2020).
Kansanterveydellisesti perusteltu sosiaalisen eristäytymisen taktiikka on taloudellista myrkkyä, sillä kulutuskysyntä on pysähtynyt seinään monilla toimialoilla. Toimialojen keskinäisriippuvuudet johtavat siihen, että yhden toimialan ongelmat näkyvät nopeasti koko systeemissä. Erityisen vaikeaa on palveluyrittäjillä. Ihmiskontaktien välttely ja kokoontumisten rajoittaminen tekee monen yrittäjän arjesta piinaavaa. Vaarana on, että hyvällekään palvelulle ei riitä maksajia.
Sosiologit ovat pohdiskelleet, että koronakriisi voi synnyttää uudenlaista yhteisöllisyyttä. Tästä onkin jo merkkejä. Esimerkiksi somessa ja netin keskustelupalstoilla on pystytetty ilahduttavasti erilaisia kampanjoita, joiden avulla pyritään auttamaan vaikeuksiin ajautuneita paikallisia yrittäjiä. Yhtenä tukimuotona on esitetty lahjakorttien hankkimista. Kannatettava idea, jonka toivon toteutuvan myös käytännössä! Samalla ajattelen, että valtio voisi skaalata ideaa ja moninkertaistaa sen vaikutuksen.
Miten?
Finnvera Oyj on Suomen valtion kokonaan omistama erityisrahoitusyhtiö. Sen pääasiallisena roolina on täydentää rahoitusmarkkinoita tarjoamalla yrityksille lainoja, takauksia, pääomasijoituksia ja vientitakuita. Ilman Finnveraa esimerkiksi Suomen telakkateollisuus olisi luultavasti huomattavasti pienempi. Takauksiin liittyy myös riskejä, joita on pitänyt esillä muun muassa valtiontalouden tarkastusvirasto (Kauppalehti 9.2.20). Finnveralle on jo soviteltu lainanantajan roolia koronavaikeuksissa taisteleville pk-yrityksille (HS 18.3.20).
Laina voi toimia joillekin yrityksille, mutta ei tuo ratkaisua ongelmaan, jonka juurisyynä on luottamuksen puute. Arvelen, etten ole yksin, kun pohdin ovatko firmat, joiden lahjakortteja voisin ostaa, pystyssä vielä koronan jälkeen. Luottamuksen merkitystä ei pidä aliarvioida. Modernin sosiologisen systeemiteorian tunnetuimpiin kehittäjiin lukeutunut Niklas Luhmann (1927–1998) on todennut, että jokainen systeemi testaa ensimmäiseksi luottamuksen ja ryhtyy vasta sen jälkeen prosessoimaan muita asioita. Luottamus on samanaikaisesti sekä taloustoimijoiden yhtenäisyyden tunnetta lisäävää liimaa että taloudellista aktiivisuutta aikaansaavaa liukastetta. Voisiko Finnvera toimia lainanantajan sijaan luottamuksen takaajana? Jos firma, johon on lahjakortin ostanut, ei enää olekaan kriisin jälkeen elossa, Finnvera varmistaisi, että kuluttaja saisi vastaavanlaisen palvelun toiselta yrittäjältä. Moraalikatoa tietysti pitäisi ennaltaehkäistä uskottavilla sanktioilla.
