Tietämättömyyden likainen tusina
Valistuksen aikana syntyi käsitys siitä, että tosielämän ilmiöt ovat rationaalisesti selitettävissä. Usko tiedon kumuloitumiseen on ollut vahva. Tieto on liitetty edistykseen ja sen puute nähty korjaamista vaativana ongelmana. Filosofi Francis Baconin jo 1500-luvun lopulla muotoilema ajatus ”tieto on valtaa” tiivistää hyvin sen aikaiset odotukset tietoa kohtaan. Vaikka Bacon tiettävästi itse viittasikin ihmiskunnan kykyyn ymmärtää ja hallita ympäröivää luontoa, tiedon instrumentaaliseen rooliin on uskottu myös yhteiskuntatieteissä.
Tiedolla ja sen johtamisella on selitetty niin yksilöiden, organisaatioiden kuin kokonaisten kansakuntienkin selviytymistä. Lukuisissa tutkimuksissa on arvioitu, että organisaatioiden menestyminen riippuu ratkaisevasti siitä, miten ne onnistuvat erottamaan relevantin ja merkityksellisen tiedon epäolennaisesta informaatiosta (esim. Grant 1996). Tiedon hyödyntämistä perustellaan ennen kaikkea laadukkaammalla päätöksenteolla (esim. Choo 2007). Tutkimusten valossa näyttääkin siltä, että Aristoteles oli oikeassa arvellessaan, että se, joka tietää, mikä on tarpeellista ja pystyy sen toimittamaan, osaa johtaa niin taloa kuin valtiotakin (Ksenofon 1960).
IRWIN-hankkeessa etsitään tiedon huoltovarmuuden olemusta sekä tarkastellaan sen muodostumista ja seurauksia. Tiedon huoltovarmuus on hyvä päämäärä, jonka saavuttaminen ei kuitenkaan toteudu itsestään. Aina tavoite ei toteudu, vaikka sen eteen nähtäisiin paljonkin vaivaa. Syitä on monia. Esitän ohessa yhdenlaisen koonnin, jonka olen nimennyt likaiseksi tusinaksi. (1) Rajoitettu rationaalisuus (Simon 1947) konkretisoituu päätöksentekotilanteessa, jossa optimaalista valintaa rajoittavat vaihtoehtoja ja niiden seurauksia käsittelevän informaation rajallisuus, päätöksentekijän rajalliset kognitiiviset kyvyt ja taidot sekä tilannekohtaiset rajoittavat tekijät, kuten aika ja paikka. (2) Negatiivinen ryhmäajattelu (Janis 1972) on sosiaalinen ilmiö ja ilmenee tyypillisesti ajattelun yksipuolistumisena, informaation kritiikittömänä tarkasteluna, erilaisina tulkintaharhoina sekä tarpeettomana itsesensuurina. (3) Informaation symbolimainen hyödyntäminen (Feldman & March 1981) tarkoittaa erilaisten tiedonkeruuoperaatioiden käynnistämistä joko ilman selkeää käsitystä tiedon hyödyntämisestä tai tietoisena siitä, että tietoa ei ole tarkoituskaan käyttää julkilausutussa tarkoituksessa. (4) Opittu kyvyttömyys (Argyris 1986) ilmenee tehokkaana toimintana ilman reflektointia, jonka seurauksena syntyy valintoja, jotka johtavat ei-toivottuihin seurauksiin. (5) Moitteen välttäminen (Weaver 1986) viittaa toimintaan, jossa tietoa ei luoda, haeta, jaeta eikä sovelleta asiantilojen parantamiseksi, vaan syntipukiksi joutumisen välttämiseksi. (6) Moniarvoinen tietämättömyys (Miller & McFarland 1991) on psykologinen ilmiö, joka konkretisoituu virheellisenä päättelynä. Moniarvoisessa tietämättömyydessä ryhmän jäsenet uskovat virheellisesti, että heidän yksityiset ajatuksensa, näkemyksensä ja käyttäytymisensä eroavat muiden jäsenten mielipiteistä. (7) Uuden informaation välttäminen (Johnson 1996) tarkoittaa ennakkokäsityksiä vahvistavaa tietokäyttäytymistä, joka on tyypillistä tilanteissa, joissa tarjolla olevan informaation määrä ylittää yksilön tiedonprosessointikapasiteetin tai kun yksilö pyrkii pitämään etäisyyttä arkaluontoiseksi arvioimaansa asiaan. (8) Kognitiivinen dissonanssi (Wilson 1997) viittaa yksilön kokemaan epävarmuuteen tilanteissa, joissa tämä kohtaa oman kognitionsa kanssa ristiriidassa olevaa informaatiota. (9) Populistinen tietämättömyys (Shamir & Shamir 1997) syntyy, vahvistuu ja leviää ihmisten välisissä suhteissa ja ilmenee yhteisössä jaettuina ja hyväksyttyinä ajattelumalleina, jotka ruokkivat yksipuolista tai virheellistä kuvaa asioiden ja ilmiöiden todellisesta tilasta. (10) Vahvistusharha (Nickerson 1998) ohjaa näkemään sitä, minkä jo entuudestaan tietää. Ihmisen mieli ei ole kiinnostunut totuudesta vaan tasapainosta, minkä vuoksi omaa maailmankuvaa uhkaava tieto torjutaan nopeasti. (11) Strateginen tietämättömyys (McGoey 2012) tarkoittaa tiedon rituaalimaista hyödyntämistä, jossa yleisön huomiota käännetään hankalaksi arvioidusta asiasta toisaalle tarjoamalla ylenpalttisesti yksityiskohtaista informaatiota ’asian vierestä’. (12) Toiminnallinen tyhmyys (Alvesson & Spicer 2014) ilmenee kyvyttömyytenä tai haluttomuutena kyseenalaistaa sanottua, leväperäisenä ja suurpiirteisenä suhtautumisena sanotun argumentointiin sekä asian lähestymisenä kapea-alaisesti ja rajoittuneesti.
Luettelo ei ole lähimainkaan täydellinen. Se kuitenkin voidaan sanoa, että oikea tieto oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan edustaa idealistista näkemystä tiedon huoltovarmuudesta. Tiedon ja tietämisen lisäksi tiedon huoltovarmuus on mitä suurimmassa määrin tietämättömyyden kohtaamista ja hallitsemista. Tiedon huoltovarmuudessa ei niinkään ole kyse faktatiedon puutteesta vaan erimielisyyksistä ja konflikteista koskien sitä, kenen tieto on legitiimiä ja millainen tietämättömyys nähdään hyödyllisenä. Saattaa olla jopa niin, että tietoa lisäämällä ei voida poistaa tietämättömyyttä vaan ainoastaan kehystää (frame) sitä uudella tavalla.
Kirjoitus on julkaistu IRWIN-hankkeen blogissa 21.6.2021.
