Urheiluorganisaation johtaminen on ”business case”, joka pätevöittää moneen tehtävään
Donald Trump on huomannut, että valtiota ei voi johtaa kuten yritystä. Vaalilupaukset eivät hevin käänny päätöksiksi saati niiden toimeenpanoksi. Obamacaren alasajo ja muslimimaihin kohdistunut porttikielto ovat hyviä esimerkkejä monimutkaisista asioista, joista on helppo tviitata, mutta joiden toteuttamisen tiellä on monia taloudellisia, poliittisia ja juridisia esteitä. Hyvä niin, sillä ilman pidäkkeitä edessä olisi aiempien hallintojen saavutuksia tuhoava, ei uutta luova kaaos.
Jos valtion johtaminen on vaikeaa, sama koskee urheiluorganisaatioita. Omistusmuodostaan riippumatta urheiluorganisaatiot poikkeavat yrityksistä siinä, että merkittävä osa urheiluorganisaatioiden toiminnasta on talkoolaisten ja muiden vapaaehtoisten vastuulla. Esimerkiksi Rion olympiakisoista ei olisi tullut mitään ilman 50 000 vapaaehtoista. Miten johtaa organisaatiota, jonka ihmisiin ei voi soveltaa työnantajan direktio-oikeutta?
Trump voi ohjeistaa hallintonsa työntekijöitä tavalla, josta urheiluseuran puheenjohtaja ei voi edes uneksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kyseessä olisi mahdoton tehtävä. Toimintaympäristössä esiinnousevien mahdollisuuksien tunnistaminen ja niiden kommunikointi ihmisiä puhuttelevalla tavalla toimii myös urheiluorganisaatioissa. Kuten aina, toiset tekevät sen vakuuttavammin kuin toiset.
Urheiluorganisaation johtamista voi oppia monin tavoin. Yksi tapa on katsoa, mitä ja miten asioita tehdään muualla. Mikäpä siis sen mukavampaa kuin tehdä ekskursio-matka kohteeseen, jossa on näyttöä onnistumisista.
Me VUPI-hankkeen toimijat valitsimme kohteeksemme Utrechtin. Utrecht on 350 000 asukkaallaan Hollannin neljänneksi suurin kaupunki. Vierailimme maaliskuun alkupuolella parin päivän aikana kuudessa kohteessa. Isäntänämme oli Eelco Koot CARPE-verkostoon kuuluvasta Utrecthin ammattikorkeakoulusta. Opettajan toimensa ohella Eelco on vahva vaikuttaja utrechtilaisissa urheiluverkostoissa.
Visiitin ensimmäisessä kohteessa saimme nauttia Utrechtin kaupungin vieraanvaraisuudesta. Kaupungin sosiaalijohtaja Joke Brouwer ja hänen poliittinen neuvonantajansa Niek Toussaint kävivät seikkaperäisesti läpi kaupungin panostuksia urheiluun. Kaupungin urheilubudjetti on kuluvana vuonna noin 34 miljoonaa euroa. Budjettiteknisten erojen vuoksi vertailu suomalaisiin suuriin kaupunkeihin ei ole mielekästä. Sen voinee kuitenkin sanoa, että 34 miljoonasta riittää jaettavaa kaupungissa toimivalle noin 330 urheiluseuralle. Utrecht ei ole rahanjaossa nuuka, mutta rahaa ei kuitenkaan jaeta vastikkeetta. Kaupunki nimittäin seuraa vuosittaisilla kyselyillä ja selvityksillä, mitä rahalla on saatu aikaiseksi. En usko syyllistyväni vieraskoreuteen, kun arvelen, että Utrechtin urheilutointa johdetaan tiedolla. Asioita ei tehdä siksi, että niin on tehty aiemminkin vaan siksi, että on tunnistettu asioita, jotka on syytä laittaa kuntoon. Utrechtissa tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että surinamilais- ja turkkilaistaustaisten lasten ja nuorten liikuntaharrastuksista kannetaan erityistä huolta. Utrechtilaiset virkamiehet näkevät urheilun investointina, joka maksaa itsensä takaisin.
Kaupungintalon jälkeen oli vuorossa SV Kampong, joka on noin 6000 pallopeliharrastajan yleisseura. Talousjohtaja Michiel Groeland (tuttavallisemmin ´penningmesteer´) avasi urheiluseuran johtamisen haasteita ja mahdollisuuksia käytännönläheisellä tavalla. Talousjohtajan esityksen rivienvälistä oli helppo kuulla, että seuran merkittävin johtamishaaste kumpuaa hyvin erikokoisista lajeista. Seuran valtalajien, jalkapallon ja maahockeyn, budjetit ovat monikymmenkertaiset verrattuna seuran pienimpään lajiin, Jeu de Boulesiin (eräs Petanquen variaatio). Yhtenäisyyden ja tasapuolisuuden ylläpitäminen ei ole helppoa, kun yhden lajin koko vuoden budjetti kulutetaan toisessa lajissa yhdessä viikonlopussa. Seuran johdon tahtotila tuli kuitenkin selkeästi esiin. Konkreettisena esimerkkinä tahtotilasta toimii käynnissä oleva mittava investointiprojekti – vierailumme aikana jo harjakorkeuteen kohonnut ja silmämääräisesti arvioiden hulppea klubitalo. Talousjohtajan mukaan vaikeinta projektissa ei ole rahoituksen järjestäminen vaan yhteisten pelisääntöjen kunnioittaminen. Oli helppo uskoa, että talousjohtaja oli itselleen rehellinen todetessaan, että miljoonia euroja maksavan ja kuuden lajin yhteinen klubitalo on paljon enemmän kuin pelkkä rakennus. Kysymys on ponnistuksesta, joka pakottaa erilaisista lähtökohdista ponnistavat lajit sitoutumaan yhteiseen kohtaloon.
Kolmanneksi vierailukohteeksemme oli valikoitunut vuonna 1911 perustettu maahockeyn, jalkapallon ja tenniksen erikoisseura Zwaluwen Utrecht. Seuran missiona on hyödyntää urheilua monikulttuurisessa yhteisötyössä. Seura on mukana kansallisessa ohjelmassa, jossa maahan koulutetaan eräänlaisia kansalaistaitovalmentajia (hollanniksi combinatiefunctionaris), jotka ymmärtävät urheilun mahdollisuudet syrjäytymisen kaltaisten yhteiskunnallisten ongelmien taklaamisessa. Seuran missio on uskottava, sillä sen esittelystä vastasi lapsuutensa Amsterdamin ja Utrechtin kaduilla aikaansa kuluttanut Guust van Gennip. Suranimalaisvanhempien poika oli lahjakas jalkapalloilija, mutta olennaisempaa oli se, että kaveri ymmärsi, miten futiksen avulla voi vivuttaa harhapoluille eksyneitä nuoria takaisin kaidalle polulle.
Ensimmäisen päivän viimeisenä vierailukohteena oli parintuhannen jäsenen V. V. De Meern. Jalkapallon erikoisseuran puheenjohtaja Johan van Wegen pureutui omassa esityksessään vapaaehtoisorganisaation johtamisen kipupisteisiin. Ammatikseen kemikaalialan konsultointiyritystä vetävä van Wegen korosti seurabrändin merkitystä. Van Wegen muistutti, että Utrechtissa on yli 30 jalkapalloon keskittyvää seuraa, ja siksi jokaisen seuran olemassaolon kannalta keskeisenä haasteena on rakentaa seuralle tarina, joka puhuttelee yhteisöä. Seurabrändiä ja sitä tukevaa tarinaa on vaikea rakentaa, jos seura ei tiedä, mitä ihmiset siltä haluavat ja odottavat. V. V. De Meernissä tiedetään, että ihmisiä on vaikeaa työntää narulla. Parempaa jälkeä syntyy, kun seuran toiminta on sellaisessa kuosissa, että se vetää ihmisiä puoleensa. Seurassa uskotaan, että toimintaa kehitetään parhaiten sen ihmisiin sitkeästi investoimalla. Siksi seuran yhtenä mottona olikin ”Develop Yourself – Develop the Club”.
Toisen päivän ensimmäisenä kohteena oli utrechtilaisten urheiluseurojen puolesta edunvalvontaa tekevä Vereniging Sport Utreicht. Lobbaamisen ohella kolmesta osastosta (ammattilaisurheilu, amatööriurheilu, yleinen vaikuttaminen) koostuva organisaatio edistää utrechtilaisten urheiluseurojen yhteistyötä ja auttaa seuroja erilaisten yhteiskunnallisten projektien valmistelemisessa ja toteuttamisessa. Organisaation toimintaa esitelleen Ruben Burgerin mukaan VSU ei voi häärätä miten tahtoo, sillä Utrechtin 330 urheiluseuraa arvioivat organisaation toimintaa vuosittain. Arvioinnin tulokset näkyvät suoraan VSU:n budjetissa: mitä hyödyllisemmäksi seurat VSU:n kokevat, sitä enemmän sillä on pelimerkkejä. Utrechtin kaupunki ei ole pelkästään lobbaamisen kohde vaan aktiivinen toimija, joka järjestää yhdessä VSU:n kanssa vuosittain paikallispoliitikoille suunnatun Sport Cafe-tapahtuman ja joka toinen vuosi laajemmalle konklaaville tarkoitetun Sport Congress-tapahtuman.
Jalkapalloseurasta siirryimme utrechtilaisten korkeakouluopiskelijoiden soutuklubille. Orca Rowing –klubin toiminnan esittelystä vastasi klubin puheenjohtaja Bram Kleinhout. Utrechtin yliopistossa lakia opiskeleva Kleinhout oli kiinnitetty klubin johtoon vuoden mittaiseksi pestiksi nimellistä stipendiä vastaan. Oman todistuksensa mukaan Kleinhout oli mukana opiskelijaklubissa siksi, että koki sen hyödylliseksi verkostoitumismahdollisuudeksi ja tekijäksi, joka näyttää hyvältä cv:ssä. Liki 1000 jäsenen opiskelijaklubin vetäminen on meriitti, jota hollantilaisissa firmoissa arvostetaan. Oletettavasti nuorenmiehen ratkaisuun vaikutti myös säännöllisesti järjestettävät illanvietot omalla klubitalolla. Pelkkää juhlaa soutuklubin vetäminen ei kuitenkaan ole, sillä toimintaan liittyy taloudellisia vastuista. Vierailumme aikana Kleinhoutia työllisti klubitalon n. 1,3 miljoonaa maksava peruskorjaus. Myös veneiden omistaminen ja ylläpito on merkittävä kuluerä useita olympiamitalisteja kasvattaneelle soutuklubille. Laadukkaan kilpaveneen listahinnat liikkuvat kymmenissätuhansissa euroissa. Siksi olikin hienoa kuulla, että tarvittaessa soutuklubin opiskelijat voivat kääntyä alumniensa puoleen. Monet Orca Rowlingin entiset opiskelija-aktiivit ovat kohonneet liike-elämässä asemiin, joka antaa heille mahdollisuuden auttaa taloudellisten haasteiden ratkaisemisessa.
Viimeisenä vierailukohteenamme oli jalkapallon ammattilaisseura FC Utrecht. Markkinointikoordinaattori Jerryl Smeenkiltä saimme kuulla, että seura on tunnettu sitoutumisestaan omaan pelaajatuotantoon. Monista muista hollantilaisseuroista poiketen FC Utrechtin pelaajistosta lähes 50 prosenttia on seuran omia kasvatteja. Strategisen valinnan seurauksena seurakulttuuri on kohdillaan ja henki hyvä. Kenties samasta valinnasta johtuen seura on ollut kentällä alisuoriutuja. Kilpailullinen menestymättömyys on näkynyt myös lippuluukulla, sillä noin 24 000 katsojakapasiteetin stadion on täynnä vain, kun joukkue vastassa on Amsterdamin Ajax. Erityisen huolestuttavana Smeenk piti kausilipun lunastaneiden määrän vähenemistä muutamassa vuodessa yli viidellä tuhannella. Tällä hetkellä vain kolmasosa stadionista on myyty kausilippujen muodossa. Seura ei ole ollut toimettomana vaan se on kehittänyt konsepteja, jotka kiinnittävät sen paremmin utrechtilaisten arkeen. Yhtenä osoituksena yhteistyösopimuksen laatiminen Zorg van de Zaag -verkoston kanssa. Monista pk-yrityksistä ja muista toimijoista koostuva ja yhteiskunnallisten haasteiden (esim. tupakointi, päihteidenkäyttö, ylivelkaantuminen, uhkapeliriippuvuus) ratkaisemiseen erikoistunut verkosto on tätä nykyä yksi seuran pääsponsoreista. Verkosto sponsoroi FC Utrechtia, koska se on oivaltanut, että jalkapallon avulla voidaan tavoittaa ihmisille merkityksiä luovalla tavalla. Kun sanoma tupakoinnin yhteydestä vaikkapa mieskunnon heikkenemiseen toimitetaan huippujalkapalloilijan välityksellä, on sen teho jotakin muuta kuin koulun terveystiedon tunnilla. Jalkapalloilijat ovat vaikuttajia (influencer), joiden kannanotot puhuttelevat faneja. Urheiluseuralle yhteistyö hyvää tekevien toimijoiden kanssa on tärkeää, sillä se viestii seuran yhteiskuntavastuusta ja tekee siitä houkuttelevan kumppanin myös julkisen sektorin toimijoille. FC Utrechtilla onkin pitkät perinteet kaupungin kanssa tehtävästä yhteistyöstä. Yhtenä konseptina ”Walking Football” utrechtilaisille vanhuksille, joiden mieli halajaa verkot tötterölle, mutta joiden jalat eivät enää ole entisellään. Kausilippumyynnin kasvattamiseksi seura on ryhtynyt yhteistyöhön lontoolaisen data-analytiikkayrityksen kanssa. Yhteistyön yhtenä tavoitteena on fanipoistuman ennakoiminen ja proaktiivisten toimenpiteiden kehittäminen.
Utrechtin reissu osoitti jälleen kerran todeksi kuluneen sanonnan, jonka mukaan ihminen ei tule yhdeltäkään matkalta tyhmempänä takaisin.
Kirjoitus on julkaistu Arvoa urheilusta -hankkeen blogissa 28.4.2017.
