Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku
Vaikka ei uskoisikaan vanhaa sanontaa, jonka mukaan tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, useimmat meistä ovat törmänneet tilanteisiin, joissa hyvillä aikeilla on ollut ei-toivottuja seurauksia.
Ajatus intention ja seurauksen välisestä yllätyksellisyydestä – puhumattakaan itse ilmiöstä – ei ole uusi. Muun muassa ’itsensä toteuttavan ennusteen’ (the self-fulling prophecy) käsitteen isänä tunnettu Robert Merton (1910–2003) hahmotteli jo 1930-luvulla kehikon, jonka avulla hän jakoi ei-aiotut seuraukset ennakoimattomiin hyötyihin (unforeseen benefits), kieroutuneisiin lopputuloksiin (perverse results) ja odottamattomiin takaiskuihin (unexpected drawbacks). Sittemmin Karl-Erik Sveiby, Pernilla Gripenberg ja Beate Segercrantz (2012) ovat selvittäneet innovaatioiden ei-aiottuja ja epämieluisia seurauksia. Heidän mukaansa kysymys on innovaatiotutkimuksessa laiminlyödystä ilmiöstä. Nohrian ja Tanejanin (2021) mukaan erityisesti teknologisilla innovaatioilla on odottamattomia seurauksia. Tuskin kukaan osasi esimerkiksi ennakoida sitä, millaisia kansakuntia polarisoivia voimia sosiaalisen median alustoista on lyhyessä ajassa kehkeytynyt. Toisaalta teknologiset innovaatiot eivät ole yhteiskunnasta irrallisia saarekkeita vaan monin tavoin sen ehdollistamia. Esimerkiksi Lisa van Aerschot, Antti Hämäläinen ja Jari Pirhonen (2020) ovat tarkastelleet robotiikan mahdollisuuksia hoivatyössä. STM:n #HYTEAIRO-teknologiastrategiaan viitaten van Aarschot & kump. muistuttavat Robotin hoiviin -teoksessa (2020), että ”robotit voivat yleistyä sosiaali- ja terveysalalla vain, jos sitovat henkilömitoitukset poistetaan, eli kun roboteilla voidaan korvata hoitajia”. Sitovia henkilömitoituksia perustellaan hoivan laadulla, mutta seurauksena voi olla teknologisen kehityksen hidastuminen ja pidemmän päälle myös ongelmia lisääntyvän palvelukysynnän tyydyttämisessä.
