Arvostustaloutta etsimässä
Sanakirjan mukaan arvostus tarkoittaa arvonantoa, kunnioitusta ja ihailua. 100-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolla presidentinlinnassa nähtiin paljon ihmisiä, joita kohtaan koemme kunnioitusta. Arvostamme esimerkiksi sotiemme veteraaneja, koska tiedämme heidän tehneen uhrauksia, joiden hedelmistä me jälkipolvet saamme nauttia. Rintamalla olleet suomalaiset taistelivat, koska he halusivat puolustaa maataan. Jälkipolvien arvotus on seurausta toiminnasta – ei toimintaa ohjaava päämäärä.
Entä voiko arvostusta hankkia tietoisesti? Voidaanko arvostus ymmärtää eräänlaiseksi pääomaksi, jota voi sekä kartuttaa että tuhota?
Kyllä, jos uskoo Geoffrey Brennania ja Philip Pettitiä, jotka esittävät kirjassaan The Economy of Esteem (2006, Oxford University Press), että ihmiset ja myös organisaatiot voivat pyrkiä kasvattamaan arvostustaan. Brennan ja Pettit korostavat, että arvostus syntyy tai on syntymättä vaihtosuhteissa. Pateettista tai ei, jo kultaista sääntöä noudattamalla pääsee pitkälle. Tee, mitä haluat muiden tekevän sinulle, ja vältä tekoja, joista et itsekään pidä. Vaikeaksi tämän tekee se, että arvostus on niukka ’resurssi’, jonka vuoksi arvostusmarkkinoilla on kyettävä tekoihin, jotka yllättävät myönteisesti. Ei yksinkertaista, mutta ei mahdotontakaan. Esimerkiksi Viking Linen asettama porttikielto ruotsalaisille uusnatseille itsenäisyyspäivän aattona koettiin ihmisten keskuudessa arvostettavaksi teoksi.
Mitä voimme sanoa arvokkaaksi kelpuuttamisen tavoista? Onko kysymys aina tilannekohtaisista tekijöistä vai onko arvotusta tuovien tekojen taustalta löydettävissä jokin yleisempi kaava?
Luc Boltanskin ja Laurent Thévenotin teoksessa On Justification – Economies of Worth (2006, Princeton University Press) esitetään, että arvostustaloudessa on tunnistettavissa yleisiä (joskin yhteismitattomia) arvokkaaksi kelpuuttamisen tapoja. Kirjan ytimessä ovat erilaiset arvojärjestykset (orders of worth), jotka rakentuvat erilaisille arvostuksen arvioinnin muodoille ja todentamisen tavoille. Arvostusmarkkinoilla ei lähtökohtaisesti ole tarjolla pikavoittoja. Yksittäiset teot lämmittävät, mutta arvostus on sitä kestävämmällä pohjalla, mitä lähempänä suhteen osapuolten arvokäsitykset ovat toisiaan. Arvojärjestykset ovat eräänlaisia testausympäristöjä, jotka kehystävät toimijoiden kohtaamisia. Testausympäristöjen yhteensopivuus on välttämätön ehto arvostuksen syntymiselle. Tämä käy parhaiten ilmi vastakohtansa eli testausympäristöjen yhteensopimattomuuden kautta (ks. oheinen poiminta Boltanskin ja Pettitin kirjasta).
Erilaiset arvokkaaksi kelpuuttamisen tavat saattavat auttaa ymmärtämään myös Yhdysvaltojen (sisä)politiikkaa. Näyttää nimittäin siltä, että Trumpin valinnan seurauksena monet aiemmin vakiintuneina pidetyt nyrkkisäännöt ovat menettäneet merkitystään. Esimerkiksi TIME-lehti arvioi hiljattain (Nov 27-Dec 4), että monet republikaanien kannattajat eivät enää pane juurikaan arvoa julkisessa tehtävässä toimivien henkilöiden yksityiselämässään osoittamalle moraalille. Donald Trump ja Roy Moore ovat onnistuneet kehystämään virkatoimensa "arvokkaiksi" tavalla, joka on linjassa heidän ydinkannattajiensa arvokäsitysten kanssa.
Demokraatit näyttävät ajattelevan republikaaneja useammin, että ihmisen toimintaa julkisessa virassa ja siviilielämässä ei pidä arvioida kovin erilaisin mittarein (HS 8.12.17).
Täydennys (14.12.17): Roy Moore hävisi Alabaman senaattivaaleissa demokraattien Doug Jonesille. Vaalit pidettiin, koska republikaanisenaattori Jeff Session nimitettiin keväällä 2017 oikeusministeriksi.
