Data puhuu, mutta kuulemmeko?
Suomi on kaunis ja ilmaisuvoimainen kieli, mutta aivan kaikkeen ei sekään taivu. Esimerkiksi tietojohtamisen ja tietämyksenhallinnan parissa (knowledge management) askartelevat saavat harmaita hiuksia datan, informaation ja tiedon merkityksiin liittyvästä monitulkintaisuudessa. Informaation ja tiedon käsitteitä käytetään valitettavan usein toistensa synonyymeinä. Kokonaiskuvaa hämmentää lisäksi vertauskuvallinen puhe datasta uutena öljynä.
Data, informaatio ja tieto liittyvät toisiinsa, mutta ovat eri asioita. Käsitteiden välistä suhdetta voidaan kuvata tiedon pyramidina (Davenport & Prusak 2000). Pyramidin pohjakerros koostuu datasta, joka on jollakin tiedonkeruu- ja tallennusvälineellä kerättyä ja varastoitua aineistoa. Datalla itsessään ei ole juurikaan arvoa, sillä datan arvo riippuu siitä, mitä sen avulla voidaan tehdä. Esimerkkinä vaikkapa yrityksen palautejärjestelmään tallentuva data, jota kerätään palvelupisteisiin sijoitetuilla laitteilla, joiden avulla asiakkaat antavat hymy- ja hapannaamoja. Kun dataa jalostetaan ja rikastetaan, se muuttuu informaatioksi, jolla on jokin merkityssisältö ja selkeä käyttöyhteys. Hymy- ja hapannaamojen ajallinen ja alueellinen tarkastelu voi paljastaa kehityksen, joka edellyttää toimenpiteitä. Tiedoksi informaatio muuttuu, kun sitä tulkitaan ja merkityksellistetään tietyssä kulttuurisessa viitekehyksessä. Tieto konkretisoituu asiantuntemuksena ja kykynä toimia informaation pohjalta. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi johdon asiantuntemukseen ja kokemukseen perustuvaa arviota toimenpiteistä, jotka todennäköisimmin parantavat asiakkaiden kokemuksia ja mielikuvia yritystä kohtaan.
Tiedolla johtamisella pyritään sekä informaation puutteesta johtuvan epävarmuuden vähentämiseen että informaation paljoudesta ja/tai toimintatilanteen monimutkaisuudesta syntyvän monitulkintaisuuden hallintaan (ks. lisää). Aristoteelisessa hengessä voidaan ajatella, että se, joka tietää, mikä on tarpeellista ja pystyy sen toimittamaan, osaa johtaa niin taloa kuin valtiotakin.
Helpommin sanottu kuin tehty.
Reilu 10 vuotta takaperin Talouselämän (36/2006) haastattelussa Thomas Davenport arvioi, että valtaosa yrityksistä kerää tietoa (ja dataa) satunnaisesti tietämättä miksi.
Vuoden 2006 jälkeen on tapahtunut paljon. Massadata (Big Data), esineiden internet (Internet of Things) ja sosiaalinen media ovat esimerkkejä teknologioista, joiden myötä tarjolla olevan datan ja informaation määrä on moninkertaistunut lyhyessä ajassa. Tämä voi tarkoittaa yrityksille parempaa tietämyksenhallintaa, mutta se ei kuitenkaan tapahdu itsestään, kuten oheiset poiminnat Harvard Business Review´stä (Jan–Feb 2018) ja Yuval Hararin kirjasta Homo Deus (2016) osoittavat.
Ks. suomalaisten suuryritysten tietämyksenhallinnan käytännöistä ja haasteista Väyrynen, Helander & Jalonen (2015).
