Episteemistä hallintaa
Episteemisellä hallinnalla tarkoitetaan pyrkimyksiä muokata tietyssä sosiaalisessa kontekstissa yhteisesti jaettuja tai sellaiseksi uskottuja käsityksiä (Alasuutari & Qadir 2014, 2019).
Hyödynsimme Harriet Lonkan kanssa episteemisen hallinnan viitekehystä analysoidessamme eduskunnan valiokuntakuulemisissa annettuja asiantuntijalausuntoja koskien vuosien 2016 ja 2020 hallituksen esityksiä tartuntatautilaiksi ja sen muuttamiseksi. Yhteiskuntapolitiikassa julkaistussa artikkelissa vastataan seuraaviin kysymyksiin: i) miten asiantuntijalausunnoissa kuvataan sitä todellisuutta, johon tartuntatautilakiesityksen nähdään vaikuttavan, ii) millaisena sääntelyyn vaikuttavat hallinnan normit ja ideaalit nähdään sekä iii) miten lausunnot hahmottavat toimijat, jotka vaikuttavat sääntelyn tavoitteiden toteutumiseen? Asiantuntijalausunnoista tunnistetaan kolme toisistaan erillistä episteemisen hallinnan narratiivia: hallinnon näkemystä vahvistava narratiivi, yleisen edunvalvonnan narratiivi ja erityisen intressin narratiivi. Kukin narratiiveista muodostaa omanlaisensa tavan kuvata poliittishallinnollisen päätöksenteon todellisuutta, määritellä sitä ohjaavia normeja ja ideaaleja sekä hahmottaa siihen osallistuvia toimijoita. Artikkeli kontribuoi päätöksenteon tietoperusteisuutta tarkastelevaan tutkimukseen lisäämällä ymmärrystä politiikkasykliin sisältyvästä jännitteestä tietoa tuottavien ja sitä hyödyntävien välillä sekä tarjoamalla uudenlaisen tulkinnan tiedon hyödyntämisestä lainvalmisteluprosessissa.
