Kompleksisuusajattelun lyhyt oppimäärä, osa 4
Arjessa tasapainolla tarkoitetaan useimmiten myönteistä ja tavoittelemisen arvoista asiaintilaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä tiedämmehän esimerkiksi, että sopiva tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä on parempi vaihtoehto kuin työhulluus tai täydellinen toimettomuus. Parisuhteessa pitää olla aikaa itselle ja toiselle. Liiallinen ruutuaika on lapselle pahasta, joten vastapainoksi tarvitaan leikkimistä, lukemista ja liikkumista.
Tasapainoa painottavan tulkinnan näkökulmasta voi olla outoa, jos esittää, että kaukana tasapainosta ("far-from-equilibrium”) on tila, josta voi seurata hyvää. Näin kuitenkin on, kun se nähdään tilana, joka on välttämättömän ehto uusien rakenteiden ja toimintatapojen syntymiselle. Kompleksisuusteorioiden viitekehyksessä kysymys on hyödyllisestä itseorganisoitumisesta. Tasapaino on myrkkyä, sillä pitkään jatkuessaan se muodostaa tulpan uudistumiselle ja estää erilaisten vaihtoehtoisten kehityspolkujen tunnistamisen. Kompleksisuuskielellä ilmaistuna tasapainoinen järjestelmä on immuuni bifurkaatiolle ("bifurcation"). Se ei kykene hyödyntämään bifurkaatiopisteitä – kehityksen solmukohdissa avautuvaa mahdollisuuksien avaruutta (”space of possibilities”). Mahdollisuuksien avaruudessa tarjolla olevat vaihtoehdot ovat joko uusia polkuja avaavia tai niitä sulkevia. Vaihtoehtojen seuraukset ovat itseään vahvistavia, sillä bifurkaatiopisteissä tehdyt valinnat muodostavat polkuriippuvuuden (”path dependence”). Toisin sanoen aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin. Mitä useampia valintoja, sitä vaikeammaksi peruuttaminen muodostuu.
Kuvion muodossa edellä esitetty näyttää osapuilleen tältä.
Käytännön esimerkkejä löytää milloin mistäkin. Alla kaksi, joista ensimmäinen Yuval Novah Hararin kirjasa Homo Deus - A Brief History of Tomorrow, ja jälkimmäinen Helsingin Sanomien pääkirjoituksesta 17.9.2017. Olipa kyse geenitekniikasta tai sähköautoista, kelloa on tuskallista kääntää taaksepäin. Geenitekniikan osalta ihmiskunnalla on edessään lähivuosina lukemattomia bifurkaatiopisteitä, joissa tehdyistä valinnoista riippuu se, miten paljon geenitekniikkaa hyödynnetään sairauksien hoidon lisäksi ihmislajin ominaisuuksien parantelussa (ks. tästä tarkemmin esim. Matti Häyry, Ihminen 2.0. Geneettisen valikoinnin ja parantelun eettiset kysymykset, 2012). Saksan autoteollisuuden sitoutuminen dieselmoottoreihin näyttää tällä hetkellä huonolta valinnalta. Taloudellisesti ja poliittisesti vahvana toimijana se voi kyetä hidastamaan, mutta ei estämään suuntausta kohti sähköautoja.
