Kulttuuripessimismin historia
Monissa analyyseissä on epäilty onko vasemmisto-oikeisto-jaottelu enää relevantti tapa lähestyä yhteiskunnallisia kysymyksiä. Vaihtoehdoiksi on esitetty mm. suhtautumista monikulttuurisuuteen, jolloin janan toinen pää on varattu kaikkea vierasta karsastaville impivaaralaisille ja toinen kaikkeen uuteen ennakkoluulottomasti suhtautuville kosmopoliiteille (useimmat meistä ovat tietysti realisteja!).
EVA:n Matti Apusen analyysi Uschanovin tuoreesta kirjasta osoittaa mielestäni mielenkiintoisella (joskaan ei uniikilla) tavalla, ettei vasemmisto-oikeisto-jakoa kannata unohtaa. Apusen mukaan vasemmiston ja oikeiston rajapyykki on samalla taloudellisen optimismin vedenjakaja: vasemmalla ihmisten kokema onnellisuus ei riipu lainkaan varallisuudesta, oikealla varallisuus mielletään yhdeksi onnellisuuden raaka-aineeksi. Jännää, että aiemmin viikolla YLE uutisoi kyselystä, jossa suomalaiset vähäosaiset pitivät rahan puutetta mielekkään elämän esteenä, kun taas Hesarin jutussa (3.1.) miljardöörit olivat päinvastaista mieltä.
