Kun paha tekee hyvää
Useimmilla meistä on sisäsyntyinen kyky erottaa oikea väärästä. Useimmat meistä pystyvät myös arjessaan valintoihin, jotka ovat enemmän tai vähemmän muiden hyväksyttävissä. Vääryyden ja pahan tuomitseminen on tarpeellista, mutta ei aina helppoa.
Alla on muutama poiminta Stephanie Zacharekin kolumnista (TIME January 21, 2019), jossa käsitellään pirullista asiaa eli sitä, kun paha tekee hyvää. Kolumnin kohteena on elokuva-ala, mutta selvää on, että hyvän ja pahan taistelua käydään alalla kuin alalla. Ks. myös bloginikirjoitukseni (28.3.2018), jossa tarkastelen suomalaista elokuva-alaa #metoo-myrskyn silmässä.
Joskus toisten tuomitsemisessa on tekopyhyyden makua. Vanhaa kansaa mukaillen ”on helpompaa nähdä rikka toisen silmässä, kuin malka omassa silmässä”, ja sama Jari Tervon muotoilemana ”raja hyvän ja pahan välillä ei kulje ihmisten välillä vaan heidän sisällään”. Tämä ei tietenkään tarkoita pahojen tekojen hyväksymistä, eikä niiden uhrien kokemusten vähättelyä vaan sen mahdollisuuden huomioimista, että useimmat meistä sortuvat elämässään tekemään asioita, joista ei ole erityisen ylpeä.
Varmuudeksi vielä tämä: paha voi tehdä hyvää, mutta se ei tarkoita sen hyväksymistä, että päämäärä pyhittää keinot.
