Kun tietämättömyydestä tulee tuote

Robert Proctorin ja Londa Schienbingerin (2008) toimittamassa mainiossa kirjassa Agnotology – The Making and Unmaking of Ignorance tietämättömyyttä tarkastellaan muun muassa viattomana alkutilana (native state), kadoksissa olevana maailmana (lost realm) sekä strategisena ja aktiivisesti rakennettuna juonena (strategic ploy).

Tietämättömyyden näkeminen strategisesti aikaansaatuna asiantilana on samanaikaisesti sekä yllättävää että itsestäänselvää. Yllättävää se on siksi, että tietämättömyys synnyttää tietämiseen verrattuna huomattavasti kielteisemmän mielleyhtymän. Intuitiivisesti ajatellen tietäminen on aina tietämättömyyttä mielekkäämpää ja hyödyllisempää. Toisaalta tietämättömyyden synnyttäminen strategisen juonittelun keinoin on myös itsestäänselvää, sillä tiedon lisäksi myös tietämättömyyden hallinta tuo valtaa. On nimittäin olemassa myös kokonaisia teollisuudenaloja, joiden toimintalogiikka rakentuu paljolti sen varaan, millaista tietämättömyyttä ne kykenevät ylläpitämään toimintaansa kohtaan. Proctor ja Schienbinger avaavat lukuisten esimerkkien ja hyvin dokumentoidun aineiston avulla erityisesti tupakkateollisuuden ja sitä lähellä olevien piirien tapoja kyseenalaistaa tuotteidensa epäterveellisyydestä kertovia tietoja. Teollisuus on valjastanut joukkoihinsa eri alojen tutkijoita, perustanut alalle suotuisia tuloksia suoltavia ’tieteellisiä’ lehtiä ja haastanut (tai tarjonneet) oikeuteen teollisuuden kannalta hankalia (tai edullisia) näkemyksiä esittäviä asiantuntijoita. Osuvan tiivistyksen mukaan tupakkateollisuudella oli sotien jälkeen ja osittain myös tällä vuosituhannella kaksi tuotetta: tupakat ja epäilys (cigarettes and doubt). Tobacco Instituten apulaistoimarin Fred Panzarin vuonna 1971 esittämä tavoite on paljonpuhuva: ’on luotava epäilys tupakan terveyshaittoja koskevaa tutkimusnäyttöä vastaan sitä kuitenkaan yksiselitteisesti kiistämättä’ (doubt about the health charge without actually denying it).

Ks. myös Haluatko tietää? -pohdiskelu.