Lisätty todellisuus on todellisuutta
Ronald Coase (1910-2013) tunnetaan teoriastaan, joka selittää yritysten olemassaoloa. Herbert Simon sai Nobelinsa muun muassa siksi, että hän osoitti, miten ihmisten päätöksenteko on korkeintaan rajoitetun rationaalista. Peter Druckerin (1909-2005) mukaan yrityksen perimmäinen tarkoitus on luoda arvoa asiakkaalle. Alfred Chander (1918-2007) peräänkuulutti strategian merkitystä. Everett Rogers (1931-2004) puolestaan tiesi, miten innovaatiot leviävät. Kaikki viisi miestä ovat (liike)taloustieteellisen tutkimuksen suuria nimiä, joiden kädenjälki näkyy edelleen, vaikka heidän merkittävimpien teosten ensijulkaisuista onkin kulunut jo kymmeniä vuosia.
Seuraavan tutkijasukupolven suurimpiin nimiin kuuluva Michael Porter (s. 1947) porskuttaa edelleen (ks. miehen hengästyttävä julkaisuluettelo täältä). Tuoreimmassa Harvard Business Reviewissä (marras-joulukuu 2017) Porter kertoo (yhdessä James E. Heppelmannin kanssa), miksi jokaisella yrityksellä pitäisi olla lisätyn todellisuuden (augmented reality, AR) strategia.
Lisätyllä todellisuudella tarkoitetaan ratkaisuja, joissa todelliseen näkymään (esim. maisema, paperikone, jääkiekko-ottelu, taideteos) on tuotu tietokoneella luotua informaatiota (esim. tekstiä ja kuvia). Kysymys on lisätystä todellisuudesta, koska reaalimaailman päälle luodaan digitaalinen taso, joka lisää mahdollisuuksiamme toimia todellisessa maailmassa. Esimerkiksi koneenkäyttäjä hyötyy siitä, että tehtävissä tarvittava informaatio on saatavilla kolmiulotteisesti AR-lasien avulla.
(Kuva: Porter & Heppelmann 2017.)
Alla Porterin ja Heppelmannin idea pähkinänkuoressa.
