Ole hyvä kiky, älä huono
Ihmisen mieli on joustava, sillä se kykenee vaistonvaraisesti luokittelemaan eteen tulevat asiat, ilmiöt ja tapahtumat niiden houkuttelevuuden mukaan joko haluttavaksi (desirable) tai epämieluiseksi (undesirable) (Kurt Lewin, 1890–1947). Jos asia tuntuu epämiellyttävältä, sitä ei välttämättä saa käännettyä haluttavaksi tietoa lisäämällä. Sama pätee toisinpäin: asian haluamisen sivutuotteena syntyy filtteri, joka suodattaa tehokkaasti haluttavan asian kannalta kiusalliset (tosi)asiat.
Kilpailukykysopimus (kiky-sopimus) on kesällä 2016 solmittu sopimus, joka sisälsi mm. työajan pidentämistä, lomarahojen leikkauksia ja työnantajamaksujen vähentämistä. Jos kuulut joukkoon, jonka lomarahoja leikattiin, kiky-sopimus todennäköisesti tuntuu epämiellyttävältä. Jos omistat firman ja työllistät ihmisiä, työnantajamaksujen pienentäminen tuntuu vastaavasti hyvältä. Palkansaajajärjestöjen edustajat näkevät kikyn jo virkansa puolesta vastustettavana, kun taas Etelärannassa työajan pidentäminen nähdään talouskasvun edellytyksenä. Toimittajilla on vapaus olla lähes mitä mieltä tahansa.
Kiky-sopimus on tosiasia, mutta sen hyödyllisyyden tai hyödyttömyyden osoittaminen pelkästään ”faktoilla” on vaikeaa. Talouslukuja löytyy puolesta ja vastaan, minkä lisäksi sopimuksen hyödyllisyyden arviointi edellyttää vaihtoehtoisten kehityskulkujen pohtimista. Alla kolme näkemystä Talouselämästä (10.11.2017) sekä poiminta Hesarin pääkirjoitustoimittaja Juha Akkasen kolumnista (HS 24.11.17).
