Palautteen antamisen sietämätön vaikeus?
Insinöörille palaute tarkoittaa systeemin säätämisessä tarvittavaa informaatiota. Työnohjaajalle palautteessa on kysymys johtajien ja johdettavien välisestä vuorovaikutuksesta, kun taas markkinointikonsultti puhuu asiakaspalautteen voimasta. Kaikilla on pointtinsa, mutta osaammeko antaa ja ottaa palautetta.
Palautteen puute nousee kerta toisensa jälkeen listalle, kun ihmisiltä kysytään työelämässä harmittavia asioita. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihminen haluaa tulla huomioiduksi.
Palaute on ollut akateemisen johtamis- ja organisaatiotutkimuksen kohteena yli puoli vuosisataa. Paljon tiedetään, mutta paljon on edelleen hämärän peitossa. Marcus Buckingham ja Ashley Goodall kyseenalaistavat Harvard Business Reviewissä (3–4/2019) useita palautteen antamisen hyödyllisyyttä tukevia perusoletuksia palautteenantajista ja -saajista sekä palautteen kohteena olevasta toiminnasta. Buckinghamin ja Goodallin idea löytyy alta tiivistettynä.
Mitä edellä esitetty voisi tarkoittaa käytännössä? Miten välttää rajoitetusta maailmankuvastamme juontuva arviointivinouma? Miten palautteella tuetaan oppimista ja palkitaan toiminnassa ilmenevää erinomaisuutta?
Alla muutama esimerkki.
