Paranoidia optimismia vai kognitiivista inhorealismia?

Paranoidilla optimismilla Siilasmaa tarkoittaa johtamisoppia, jonka raaka-aineina ovat jatkuva ponnistelu, erilaisten ideoiden ja vaihtoehtojen ennakkoluuloton pallottelu sekä ongelmien avoin käsittely. Haastattelun perusteella paranoidi optimismi edustaa Siilasmaalle rokotetta hybristä eli liioiteltua itsevarmuutta ja -luottamusta vastaan. Siilasmaa ei ole ainoa, jonka mukaan Nokian entinen pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila loi johtamaansa yritykseen pelon ilmapiiriä, joka esti ongelmien esille ottamista ja niistä avoimesti puhumista (ks. esim. Vuori ja Huy  sekä Doz ja Wilson)

Kulttuurin merkitystä ei pidä aliarvioida. Samalla on kuitenkin muistettava, että tulevaisuuteen kohdistuvat päätökset ovat siitä pirullisia, että kukaan ei voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Huonot (ja hyvät) päätökset osoittautuvat huonoiksi (ja hyviksi) retrospektiivisesti.

Tulevaisuuteen kohdistuvassa päätöksenteossa tarvitaan ripaus kognitiivista inhorealismia, sillä merkittävät päätökset tehdään lähes poikkeuksetta puutteellisen tiedon varassa. Yksinkertainen kuvio paljastaa, miten ajan kuluminen mahdollistaa päätöksenteon kannalta relevantin tiedon lisääntymisen. Kääntöpuolella on se, että samalla yksittäisen päätöksen merkittävyys vähenee. Erityisesti innovaatiokirjallisuudessa muistutetaan usein, miten lähes jokaisen innovaatioprojektin käynnistämisvaiheessa joudutaan tekemään isoja päätöksiä epävarmana siitä, mihin päätökset johtavat, mutta varmana siitä, että ratkaisut rajaavat tulevaisuudessa avautuvia mahdollisuuksia.

(Kuvio laadittu Moenstedia 2006 hyödyntäen.)
 

”Tietämättömyyden esirippu” ilmenee neljänlaisina tieto-ongelmina: epävarmuus, monimutkaisuus, epäselvyys ja monitulkintaisuus seuraavasti (nelikenttä laadittu Zackia 1999 hyödyntäen).

Nokian tapaukseen sovitettuna alla on esimerkinomaisesti esitetty kustakin tieto-ongelmatyypistä johdettu kysymys. Epävarmuus ja monimutkaisuus saadaan taklattua tietoa hankkimalla ja analysoimalla, kun taas epäselvyyden ja monitulkintaisuuden kohdalla kyse on strategisesta kyvykkyydestä (ml.rakentava kritiikki, virheistä oppiminen jne..).

Aivan mahdotonta ei ole sekään, että Nokian romahdukseen myötävaikuttivat monet ajatusharhat.

Siilasvuon kirjasta kertovaan Hesarin juttuun oli rakennettu vastakkainasettelu yhtiön entisen ja nykyisen hallituksen puheenjohtajan välille. Siilasvuon tviitin (23.9.18) perusteella kirja käsittelee johtajuutta - ei Jorma Ollilaa.