Salaliittoja ei tuhota faktoilla vaan väsyttämällä
Virheellisen tiedon tahaton levittäminen (misinformaatio) on ikävää, mutta muuttuu astetta vakavammaksi, kun valheellista tietoa jaetaan tarkoituksellisesti (disinformaatio). Mis- ja disinformaatio luovat otolliset suhteet erilaisille salaliittoteorioille, joihin uskovat ovat vakuuttuneita siitä, että heidän huomionsa kiinnittäneen merkittävän tapahtuman tai kehityskulun takana on salainen suunnitelma jonkin päämäärän saavuttamiseksi.
Entä mitä tehdä, jos kaveri on hurahtanut salaliittoteorioihin ja pitää huuhaata totena?
New York Timesin (25.10.20) jutussa tarjotaan tutkijoiden ja asiantuntijoiden näkemyksiin perustuen kuusi vinkkiä.
1. Kysy informaation lähteen perään
Informaation virheellisyyden osoittaminen ei välttämättä johda toivottuun tulokseen. Fiksumpaa on haastaa keskustelukumppanisi arvioimaan lähteen uskottavuutta. Vinkki on erityisen tärkeä, jos keskustelukumppanisi on sosiaalisen median suurkuluttaja, eikä ole perillä informaatiota ohjaavien algoritmien voimasta. Naiivi usko ja lähdekritiikitön luottamus informaation neutraaliuuteen estää näkemästä informaatiovirtojen vinoumia. (Päivitys 29.10.20: Ks. esim. Twitterin algoritmien kehittymisestä Harto Pönkän laatima kooste.)
2. Aiheuta kognitiivista dissonanssia
Salaliittojen kategorisen kieltämisen sijaan kannattaa myöntää, että salaliiton kaltaisia järjestelyjä on ollut olemassa (esim. Watergate). Samalla voi muistuttaa keskustelukumppania siitä, miten tosielämän vehkeilyjä on käsitelty journalistiset pelisäännöt hyväksyvissä medioissa. Prosessin avaaminen voi avata myös keskustelukumppanisi silmiä ja auttaa häntä näkemään erot salaliittojen kaltaisten todellisten tapahtumaketjujen ja kuviteltujen salaliittojen välillä.
3. Älä lukkiudu valheiden kumoamiseen
Salaliittojen tietoperustan ohuus on helppo osoittaa. Tällä ei välttämättä ole merkitystä, sillä salaliittoihin ovat uskossaan vahvoja. Varmin tapa saada salaliittoon uskova takajaloilleen on jatkuva virheiden osoittaminen ja faktojen korjaaminen. Kysyminen on tässäkin vastaamista tärkeämpää.
4. Vältä sosiaalisessa mediassa väittelyä
Sosiaalinen media ruokkii performatiivista käyttäytymistä ja on siksi huono ympäristö keskustelulle, jossa keskustelukumppanit ovat jo lähtökohtaisesti lukinneet itsensä vastakkaisiin asetelmiin. Sen sijaan kasvokkaiskohtaamisiin (myös verkon yli) liittyvät ilmeet ja eleet tarjoavat vihjeitä, joita voi hyödyntää vastakkainasettelujen lieventämisessä.
5. Pilkka osuu omaan nilkkaan
Ilkkuminen keskustelukumppanin villeimmillekään ajatuksille tuskin tuottaa tulosta. Samoin käy torumisen ja nuhtelun kohdalla. Niin houkuttelevaa kuin salaliittojen kustannuksella pilailu onkin, kannattaa muistaa, että monilla salaliittouskomusten taustalta löytyy identiteettiin ja arvoihin liittyviä kysymyksiä.
6. Luovuta ajoissa
Joskus tilanne on mahdoton. Jos mikään edellä mainituista taktiikoista ei toimi, kannattaa heittää hanskat tiskiin ja etsiä uusia käännytettäviä.
Toimittaja Charlie Warzelin koostama juttu How to Talk to Friends and Family Who Share Conspiracy Theories löytyy tästä linkistä (maksumuurin takana).
