Sukupolvien blokkipolitiikkaa?
On samanaikaisesti hämmentävää ja ymmärrettävää, että ilmasto- ja väestöennusteet eivät ole synnyttäneet vakiintuneissa demokratioissa edustukselliseen demokratiaan luottavaa ja vasemmisto—oikeisto-jaon ylittävää millenniaalien ja Z-sukupolven etuja ajavaa puoluetta.
Hämmentävää se on siksi, että huolestuttavat ennusteet muuttuvat todennäköisesti todellisuudeksi juuri ko. ikäluokkien ja heidän jälkeläisensä arjessa. Jotta näin ei tapahtuisi, tässä ajassa pitäisi tehdä nykyistä enemmän tulevaisuusorientoituneita ratkaisuja, jotka väistämättä uhkaisivat suurten ikäluokkien ja heidän jälkeläistensä saavutettuina pitämiään etuja. Me tuskin tuohon itse pystymme.
Ymmärrettävää tuollaisen puolueen poissaolo on tietysti siksi, että vakiintuneet instituutiot ovat tahmaisia, mikä tekee niiden horjuttamisesta vaikeaa. Muuttamiseen vaadittava energiatarve on kertaluokkaa suurempi kuin olemassa olevan puolustamisessa — semminkin, kun ’puolustajia’ on määrällisesti ’uudistajia’ merkittävästi enemmän. Mahdollista kuitenkin on, että todistamme jossakin vaiheessa yhteiskunnallista keikahduspistettä (vrt. ’tipping point’, Donella Meadows), jonka jälkeen asiat etenevät vauhdilla.
