Syöttö vastustajan lapaan vai kollektiivinen oma maali?
Pääministerimme on ollut viihteellä. Elokuisen viikonlopun tapahtumat ovat henkilötasolla kiinnostavia, mutta niiden mahdollinen yhteiskunnallinen merkitys syntyy siitä, mitä on tapahtunut sen jälkeen.
Pääministerin toimintakykyä on analysoitu muutaman sekunnin mittaisten videoiden perusteella. Videot ovat kirvoittaneet vahvoja mielipiteitä puolesta ja toiseen, moraalisesta tuomitsemisesta sokeaan fanittamiseen. Yhdet tarkastelevat asiaa sukupuolikysymyksenä, toiset tulkitsevat tapahtumia sukupolvilinssien läpi. Osa on ollut huolissaan kansakunnan turvallisuudesta, kun taas toiset ovat muistuttaneet, että koneisto toimii vaikka pääministeriä ei heti puhelimeen saataisikaan. Kekkosta on käytetty sekä verrokkina että sylkykuppina. Aikalaiset ovat muistelleet, miten toimittiin Estonian upotessa ja tapaninpäivän tsunamissa. Pääsääntöisesti oltiin tietysti skarppeina!
Ongelmallisinta mielestäni on se, että ihmiset ovat arvioineet kanssaihmistensä ajatuksenjuoksua ja yhteiskunnallista osaamisesta sen perusteella, miten toiset ovat suhtautuneet pääministerimme juhlimiseen.
En usko, että pääministerin bilettämisellä on juuri minkäänlaista yhteyttä turvallisuuteemme lyhyellä aikavälillä. Totta on, että kriisit eivät katso kelloa eivätkä kunnioita kalentereita, mutta valtioneuvoston tilannekeskus valvoo toimintaympäristöämme 24/7 ja pitää huolen siitä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat ajan tasalla.
Sen sijaan hankalampaa on arvioida, mikä merkitys bileviikonlopun jälkeisellä kiihkeällä kansalaiskeskustelulla lopulta on. Lohdullinen tulkinta on, että tapaus siirtyy kollektiiviseen muistiimme, jolle naureskelemme hyväntahtoisesti pölyn laskettua. Tästä on jo orastavia merkkejä. Monet ovat somessa kertoneet käyneensä ’laillisilla’ ja kotiutuneet ’omin jaloin’. Kiusallisempaa sen sijaan on, jos huomaamme tulevaisuudessa, että tapaus ei kerrokaan normaaliin demokraattiseen debattiin kuuluvasta erimielisyydestä vaan osoittautuu yhdeksi pieneksi lenkiksi siinä ketjussa, joka lisää yhteiskunnallista polarisaatiota ja luo säröjä eri ryhmien välille. Julkisuudessa ei ole esitetty uskottavaa näyttöä, että tapaukseen liittyisi vieraan vallan kätyreitä. On kuitenkin hyvä muistaa, että informaatiovaikuttaminen on pitkäjänteistä toimintaa, jossa käytetään hyväksi kaikkea saatavilla olevaa materiaalia. Informaatiovaikuttaminen on tehokkainta, kun valtaosan työstä tekevät sen kohteet. Bileviikonlopusta vuotanutta videota voidaan hyvin syin pitää ’syöttönä vastustajan lapaan’, mutta oma maali syntyy – jos on syntyäkseen – lopulta meidän itsemme tekemänä.
Lue lisää informaatiovaikuttamisesta ja siihen vastaamisesta VNK:n oppaasta.
