Totuus vai tehtävä?
Ei ole uutinen, että politiikassa totuus joskus joustaa, kun tehtävä sitä edellyttää. Totuuden venyttäminen kuulostaa pahalta, ja sitä se usein onkin. Totuus on hyvä tavoite, mutta kovin usein mahdoton toteutettavaksi. Kaikki tiedämme, että monet asiat ovat luonteeltaan sellaisia, että niitä ei voi määritellä joko todeksi tai epätodeksi. Arvotamme asioita erilaisin perustein ja siksi päädymme erilaisiin totuuksiin.
Kaikki hyvin? Kyllä ei ole! Ei ainakaan, jos lukee uusinta TIME-lehteä, jonka kannessa kysytään "Is truth dead?". Ei liene kenellekään yllätys, että jutun päähenkilönä on Donald Trump.
Filosofi Hannah Arendt (1906-1975) näki totuuden tyrannian pahimpana vihollisena. Filosofille tyypilliseen tapaan Arendtin ajatuksenjuoksu ei kulje tavanomaista latua. Arendtin mukaan sekä tyrannia että totuus ovat despoottisia. Tyranni ei voi sietää totuutta, sillä sitä ei voi monopolisoida. Yrittää voi, mutta epäonnistuminen odottaa lopulta pystyvintäkin tyrannia.
Trump ei ole tyranni, eikä hänestä voi sellaista tullakaan sanan perinteisessä merkityksessä. Yhdysvaltojen poliittisessa järjestelmässä on lukuisia mekanismeja, jotka estävät pahimmat ylilyönnit. Jo ensimmäiset viikot virassa ovat osoittaneet, että vaalipuheista on pitkä matka toimenpiteisiin. Selvää kuitenkin on, että monenlaista vahinkoa presidentti saa halutessaan aikaiseksi jo normaalien ja laajojen valtaoikeuksien puitteissa.
Alla muutama poiminta TIME-lehden jutusta. Niiden jälkeen seuraa otteita Hannah Arendtin kirjasta Totalitarismin synty (2013, alun perin The Origins of Totalitarianism, 1951). Ajat ovat toiset ja käytössä olevat välineet kehittyneet. Se, mikä ei ole muuttunut, on liian monen ihmisen usko pelastajaan, joka ratsastaa paikalle, kun elämä näyttää nurjaa puoltaan.