Uudistaminen on tietämättömyydessä tarpomista

Hallinnon uudistaminen voidaan ymmärtää sarjaksi päätöksiä, joiden raaka-aineina ovat uudistajien tahtotila, toimintaympäristön tarjoamat mahdollisuudet sekä ratkaisuja legitimoiva tieto. Uudistamisessa kohdataan vaikeusasteeltaan vaihtelevia ongelmia, joihin kehitettyjen ratkaisujen mielekkyys paljastuu retrospektiivisesti. Päätökset tehdään aina ajassa, mutta ei historiallisessa tyhjiössä. Yksittäinen päätös on leikkauskohta, joka jakaa ajan hetkeen ennen ja jälkeen päätöksen. Päätös on aina myös osa jatkumoa, johon vaikuttavat aiemmin tehdyt ratkaisut. Samalla jokainen päätös myötävaikuttaa siihen, millaisia mahdollisuuksia avautuu tulevaisuudessa. Vaikka tehtyjä päätöksiä voidaankin muuttaa, ”alkuperäinen” päätöksentekotilanne on ollutta ja mennyttä, sillä jokainen päätöksentekotilanne on jollakin muotoa ainutkertainen. Kreikkalaista filosofia Herakleitosia (535–475 eaa.) mukaillen päätöksenteko voidaan mieltää vertauskuvallisesti virraksi, jossa kaikki on jatkuvassa liikkeessä. Herakleitosin mukaan samaan virtaan ei voi astua kahdesti, sillä sen enempää virta kuin astujakaan eivät ole toisella kertaa samoja. Sama pätee päätöksentekoon: päätöksentekotilanteet ovat uniikkeja esimerkiksi päätöksenteon kohteena olevan asian, käytettävissä olevan tiedon ja päätöksentekoon osallistuvien valossa.