Voiko kompleksisuutta vähentää kompleksisuutta lisäämällä?
Luhmannilaisen systeemiajattelun yksi keskeinen pilari on ajatus siitä, että jokainen organisaatio on ’yksinkertaisempi’ kuin se ympäristö, jossa se operoi. Organisaation ja ympäristön välillä on toisin sanoen kompleksisuuskuilu.
Ashbyn (1956) riittävän monimuotoisuuden laiksi nimetyn periaatteen mukaan organisaation monimuotoisuuden tulisi kuitenkin olla synkronissa toimintaympäristön mutkikkuuden kanssa. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Schneider ym. (2016) tarjoavat kuitenkin kiinnostavan tulkinnan. Heidän mukaansa ratkaisu löytyy organisaation prosesseista ja rakenteista sekä ennen kaikkea niiden kyvystä rakentaa yhteistyökuvioita. Artikkeli avoimesti luettavissa tästä linkistä.
(Schneider et al. 2016)